Virikkeen kurssilaisten onnistumisia!

Mätisfestareilla 2015

Tälle sivulle kootaan Virikkeen kurssilaisten onnistumiskokemuksia koiriensa kanssa!

Toimi näin:
* Lähetä sähköpostitse Mariannelle tarinasi onnistuneesta tilanteesta! Kirjoita pieni tarina ja lisää mukaan halutessasi tarinaan sopiva kuva! Samalla voit kertoa, millaisella kurssilla olet Virikkeellä ollut ja miten kurssista oli sinulle ja koirallesi iloa ja hyötyä.
* Ja miksei tarinaan voisi liittää myös pientä videota - lataa tällöin video esim. YouTubeen ja lähetä linkki! 

Esimerkkejä:
- onnistunut luoksetulo
- onnistuminen ohitustilanteessa
- onnistuminen koirakohtaamisissa
- onnistuminen kisatilanteessa
- tarina, jonka seurauksena sait olla ylpeä koirastasi ja siitä, että olet kouluttanut koiraasi!

Tarinoita julkaistaan tällä sivulla! Ja ehkäpä voisimme pitää kesätarinoista pienen kilpailun elokuussa! 


Perhekoiran perustaidot -kurssilainen

Talutin löysällä ja vierellä kulkeminen on monelle koiranomistajalle haastava harjoiteltava - tässä oivallus eräältä nuoren koiran taluttajalta:

Koiran luontainen kävelyvauhti on nopeampi kuin ihmisen, joten täytyy kävellä reippaammin, kun harjoitellaan nätisti hihnassa kulkemista.
Hihnan ei tarvitse olla niin lyhyenä, kuin minulla oli tapana pitää. Tapa oli iskostunut siitä, kun edellinen koira oli hyvin arvaamaton ja minun piti olla kokoajan kartalla ohikulkijoista/pyöräilijöistä jne.

On todella tärkeää, että koira osaa rauhoittua paikoilleen vieraissakin paikoissa.

Naksuttimen käyttö on todella kätevää. Käytän sitä nyt päivittäin!

Elina ja Aatos

Elina kirjoittaa kurssikokemuksistaan:

Matkan varrella, Marianne olet KIITOS, kerryttänyt monenlaisia oivalluksia mm. palkitsemisen ajoitukseen liittyen, erittäin kärsivällisellä ja kuuntelevalla otteella ja herätellyt lähtemättömästi kiinnostuksen mm. koirien elekielen jatkuvaan opettelemiseen!

Kursseillasi harjoittelemiamme taitoja on ollut helppo soveltaa kaikkiin arkisiin tilanteisiin, niin että ne ovat osa jokaista päivää eivätkä vain erillisiä harjoitteita.

Tunneillasi olemme harjoitelleet perustottelevaisuutta reaktiivisen koiran kanssa, mutta myös koiran luontaisia taitoja unohtamatta mm.nenätyötä treenaamalla.

Lisäksi Virikkeen tiloihin on helppoa ja turvallista tulla arkailevammankin koiruuden kanssa =)

Aatos ja hihnanjatkeena Elina kiittävät lämpimästi : )

Satu ja sheltti Nova & viipurilaiskoira Tesla

Satu kirjoittaa kurssikokemuksistaan näin:

Erityisesti luopumisesta ollaan hyödytty valtavasti molempien koirien kanssa. Metsästysviettisen Teslan kanssa ollaan harjoiteltu paljon "odottamista" ja palkintona on ollut vapaana olleen koiran pysäyttäminen "odota" käskyllä ennen kuin on lähtenyt rusakon perään. Päättömän säntäilyn sijasta luokseni on hölkötellyt iloinen kippurahäntä palkkaa hakemaan!

Sheltti Novan kanssa "jätä" käsky puolestaan on pelastanut (tai keskeyttänyt) monen ei-toivotun asian syömisen lenkkipoluilla ollessa.

Johanna ja bokseri Bono

Johanna osallistui Bonon kanssa kesällä 2016 Perhekoiran perustaidot -kurssille ja kirjoittaa kurssikokemuksistaan näin:

Saimme todella hyvän pohjan Bonon kanssa arkeemme pentujen peruskurssilta.

Ymmärsin oman rauhallisuuden merkityksen ja palkitsemisen sekä ajoituksen tärkeyden. Harjoitustoisten määrän tärkeyden.

Celestia ja cockerspanieli Snuba Kontakti&motivaatio -kurssilla

Celestia kirjoittaa:

Snuba on ensimmäinen koirani, joten kurssin opit tulivat todella tarpeeseen.

Vuonna 2014 järjestetyllä Kontakti ja motivaatio -kurssilla opin saamaan vilkkaan nuoren koiran huomion itseeni, jonka maailma pyöri pitkälti hajuissa kuten spanieleilla ja uroksilla on tapana.

Tutustuin myös naksuttimeen, josta en ole luopunut vielä tähänkään päivään mennessä. Naksuttimesta on ollut suuri apu Snuban koulutuksessa, sillä naksutin on yksinkertainen ja "tunteeton" tapa palkita koira. Snuballa on nimittäin jossain määrin tapana kerätä liikaa kierroksia sanallisista kehuista, jolloin keskittymiskyky heikkenee.

Kontakti ja motivaatio -kurssilla tutustuin myös aivan uuteen koulutusmuotoon: sheippaus (eng. shaping). Oivalsin sheippauksen kautta myös jotain: olin opettanut kaikki käytökset Snuballe houkuttelemalla. Tämä oli ajanut Snuban ”lukkoon” eli Snuba ei osannut edes tarjota omaa käytöstä vaan se tarjosi kaikkea opittua. Tämä tuli ilmi kurssilla, jossa Snuban tuli koskettaa kuonollaan peukaloani, josta seurauksen tuli naksautus (kehu) ja palkka. Näinkin yksinkertainen harjoitus sai Snuban paineistumaan, sekä kerryttämään turhaumaa.

Jouduimme aloittamaan alusta monta kertaa, sillä Snuban yrittäminen loppui istumisen, tassun antamisen, sekä maahanmenon jälkeen aina opittuun kyljelle menemiseen, johon se jäi ellei sitä houkutellut taas istumaan ja yrittämään uudelleen.

Lopulta Snuba oivalsi idean ja aloinkin heti kurssin loputtua työstämään sheippausta myös kotona harjoitellen uusia temppuja. Alku oli todella hankala ja luovutinkin useasti, mutta lopulta sinnikkyys ja positiivisuus voitti. Snuban ”lukko” avautui ja se alkoi ymmärtämään sheippauksen tarkoituksen.

Tämän oivalluksen jälkeen oppiminen on Snuballe yhtä juhlaa! Se on niin mieluisaa, että jättäessäni kerran naksuttimen ja erään alustan, jota käytimme harjoituksissa mukana pöydälle, meni koirani istumaan pöydän eteen ja heilutti häntää, sekä vinkui. Kysyin Snubalta, että ”mitä sinä haluat” ja se katsoi minua, jonka jälkeen alustaa, sekä naksutinta. Otin ne käteeni pöydältä ja heti sen jälkeen Snuba hyppi riemuissaan ympyrää, että joko me taas treenataan, vaikka edellisestä kerrasta on vasta muutama minuutti!

Laku-staffitytön kurssitarina

Laku

Menimme Lakun kanssa Virikkeen tokokurssille koska Lakulla on paljon energiaa ja se nauttii saadessaan tehdä aktivointitehtäviä. Lisäksi Laku on epävarma etenkin isojen koirien kanssa joten toivoin tokoilun auttavan myös siihen. Alussa Laku oli epävarma kun oli useampi koira melko pienessä sisätilassa yhdessä mutta oman paikan näkösuoja auttoi tähän todella hyvin ja Laku pikkuhiljaa oppi, että mitään pahaa ei tapahdu, ainoastaan mukavia asioita.

Nykyään Laku tietää jo hyvissä ajoin ennen Virikkeen tilaan saapumista, että mihin ollaan menossa ja se ei malttaisi odottaa, että pääsee sisään. Oman tunnin muut koirat ovat tulleet hyvin tutuksi ja Laku on täysin rento niiden seurassa ja niistä on tullut jopa hyviä kavereita keskenään. On erittäin hyvä, että sisällä koirat eivät saa tervehtiä toisiaan jolloin Lakun ei tarvitse huolehtia asiasta vaan voi keskittyä täysin omaan tekemiseen vaikka toinen koira olisi ihan vieressä. Olen siitä todella ylpeä ja olen oppinut käsittelemään sitä oikein tilanteissa missä se on epävarma.

Laku nauttii tokoilusta valtavan paljon. Kaikki liikkeet on opeteltu naksuttimen avulla positiivisesti vahvistamalla joten liikkeiden tekeminen on mukavaa ja Laku on aina valmis harjoittelemaan. Jos siltä kysyttäisiin niin se haluaisi tehdä temppuja ja tokoilla koko ajan! Omaksi yllätyksekseni olemme käyneet tokokisoissakin hyvällä menestyksellä vaikka tämä ei ollut alun perin tarkoitus kun tunneille mukaan lähdimme. Koska Laku on niin innokas oppilas niin en voisi lopettaa Virikkeen tunneilla käymistä. Erityisesti pidän siitä, että kaikki asiat tehdään koiran ehdoilla ja hyvällä fiiliksellä. Ei tarvitse ikinä pelätä, että kouluttaja ehdottaisi jotain joka on koiralle epämiellyttävää. Olen myös oivaltanut valtavan paljon asioita positiivisesta kouluttamisesta ja se todella on ainoa oikea tapa saada pysyviä tuloksia ja koiran joka kuuntelee ohjaajaansa hymy huulillaan!

Maisa ja Laku

Kultsutyttö Maijan peuratilanne

Maija

Käyttölinjainen kultainennoutajani Maija aloitti n. 10 vk iässä Koirapalvelu Virikkeessä Pikkupentu sosiaalistuu -kurssilla ja siitä lähtien on ollut lähes viikottain erilaisissa koulutuksissa. Tällä hetkellä rally-toko on meidän juttu ja ehkäpä kokeillaan agilityäkin myöhemmin. Kaikki toiminta Virikkeessä on ollut hyvin mieluisaa niin minulle kuin Maijallekin - pienestä pitäen tunneille tulo on ollut kivaa niin, että autosta on suoraan suunnattu sisälle. Maija tuntuu jo kotona tietävän mihin ollaan lähdössä, mistä lie. Ehkä se arvaa pakattavista varusteista. Mutta pelkkää hupia kurssit eivät ole, vaan tuloksiakin on syntynyt kuten allaolevasta tarinasta käy ilmi. 

Kaikki asiat eivät ole monimutkaisia, mutta voivat silti olla koiralle vaikeita.Yksi tärkeimmistä perusasioista on mieluisasta asiasta luopuminen. Jätä-käskyä olemmekin harjoitelleet kursseilla paljon mm. nameilla.

Olimme taannoin metsässä ulkoilemassa, Maija edellä, mieheni hihnassa kulkevan koiransa kanssa seuraavana ja minä takimmaisena, parikymmentä metriä jäljessä. Aivan edestämme säntäsi pakoon iso valkohäntäpeura - tai kaurishan sekin nykyään kai on, ei vaan vanhoista tavoista tahdo päästä. Maija ei sitä ylös ajanut, kävelimme vaan aivan pahki. Mutta kun peura pomppi pakoon valkoinen peräpää vilkkuen, eihän se voinut vastustaa kiusausta, varsinkaan kun hihnassa oleva kaveri alkoi äänekkään haukun. Juuri ennen Maijan katoamista kallion taakse näkymättömiin mieheni huusi minulle, että kutsu Maijaa. Huusin ja heti perään vihelsin pilliin. Seuraus oli miltei hassu. Maija vilahti kalliolta alas, ja aivan välittömästi takaisin ylös, kuin olisi pompannut jostain kumiseinästä. Se juoksi suoraan luokseni ja istui eteen selvästi ylpeänä palkkiota odottaen. Ja sen se todentotta sai!

Tämä ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Se nimittäin toistui arviolta viiden minuuti kuluttua muuten täysin samalla tavalla, paitsi ettei Maija kadonnut näkyvistä. Luultavasti sama peura oli vain noin 300 metrin päässä ja lähti vähän rauhallisempaa vauhtia pomppimaan pakoon. Maija pääsi melko lähelle, mutta tajusin heti huutaa sille "JÄTÄ!" ja "TÄNNE", jolloin koira teki aivan välittömän U-käännöksen ja vauhtia hidastamatta juoksi jälleen eteeni palkittavaksi. Maijan kanssa uskaltaa nyt todella liikkua maastossa, kun ei tarvitse pelätä sen vahingoittavan eläimiä tai häipyvän omille teilleen vaan sen tietää pyydettäessä tulevan välittömästi kytkettäväksi.

Tarja ja Maija, nyt 8 kk

Kurssikaverukset russeli Käpy ja lapinkoira Runo

Voikukkapellolla

Kurssitarvikkeita

PÄIVITETTY: 11.02.2017